Marsun pelastus

Olimme välitunnilla ja päätimme mennä tenniskentän taakse ihan muuten vaan. Näimme siellä kaksi meidän luokkalaista ja mietimme, mitä he tekevät siellä. He olivat nähneet marsun siellä olevan talon (käytetään talvella luistimien vaihtamiseen) alla.  Näimme marsun myös ja mietimme, onkohan se ihan varmasti marsu. Kyllä se oli. Yhdellä meidän kaverillamme oli hanskat, ja me mietimme, että jos hän koittaisi saada sen marsun kiinni. Sitten me olisimme vieneet sen ensin koululle, antaneet sille ruokaa ja jonkin paikan, mistä se ei karkaa, ja sitten soittaneet löytöeläinpaikkaan.

marsu1

Se ei kuitenkaan ollut niin helppoa kuin olimme kuvitelleet, sillä marsu oli todella nopea ja pelokas. Sitä ei olisi mitenkään voinut käsillä saada kiinni. Marsu oli todennäköisesti hylätty tai karannut, sillä tien vierestä käveli nainen vauvanrattaiden kanssa, joka kertoi, että hänen miehensä oli ollut lenkillä pari päivää sitten, ja oli nähnyt samaisen marsun, samassa paikassa. Marsulla oli kuitenkin sileän ja terveen näköinen turkki, vaikka se mahdollisesti olikin ollut ulkona kylmässä pari yötä.

Tunti oli alkamassa, ja yksi tytöistä kävi kertomassa opettajalle tapahtuneesta ja opettaja antoi meille luvan jäädä pelastamaan marsua. Soitimme löytöeläintaloon. Sieltä sanottiin, että marsu pitää ensin saada kiinni, sitten vasta soittaa sinne. Haimme salaattia ruokalasta ja kysyimme koululta, saisimmeko haavin, laatikon ja kurkkua. Kesti kolme ja puoli tuntia saada arka marsu kiinni. Monien tuntien jälkeen vihdoin onnistuimme. Marsu oli melkein koko ajan talon alla, joten onnistuimme nappaamaan sen laittamalla kurkun maahan, ja kun se tuli talon alta sitä syömään, saimme sen haavilla kiinni. Tämä ei kuitenkaan onnistunut ensimmäisellä yrityksellä.

marsu_verhon_takana

Luokassa mietimme, että soitetaanko löytöeläintaloon, vai vietäisiinkö se kaverin kotiin. Monet olivat sitä mieltä, että olisi parasta soittaa löytöeläintaloon, mutta me ja pari muuta olimme sitä mieltä, että marsu voisi olla kaverin luona pari yötä.

Veimme marsun sitten kaverimme luokse. Kaverin äiti laittoi ilmoituksen Facebookiin, että onko jollain karannut marsu. Moni oli halukas ottamaan marsun kotiinsa, jos omistajaa ei löytyisi. Kaveri ja hänen äitinsä kävivät ostamaan marsulle heiniä, ruokaa, marsujen juomapullon ja puruja. Omistajasta ei kuulunut mitään, joten epäilimme, että marsu oli ehkä hylätty. Kolme päivää myöhemmin MTV.fi teki artikkelin tästä aiheesta, jossa sanottiin, että Vuosaaren alueelta on löydetty myös kaksi muuta marsua. Eli suunnilleen 10 päivän sisällä oli löytynyt 3 marsua.

 

marsu_laatikossa

Oli kulunut noin kolme päivää, eikä marsun omistaja ollut vieläkään ilmoittautunut. Marsua ei voitu pitää kuitenkaan kaverin luona ikuisesti, koska heillä on koira, ja se hieman hullaantui marsusta. Marsulle piti siis löytää uusi koti. Kaveri ja hänen äitinsä etsivät marsulle uutta kotia. Facebookissa oli paljon halukkaita, jotka olivat valmiita ottamaan marsun kotiinsa. Sitten vain piti valita paras vaihtoehto eli se, jolla oli eniten kokemusta. Marsulle löytyi hyvä omistaja, jolla oli jo ennestään 2 marsua, joka on hyvä, sillä marsut tarvitsevat seuraa. Me kaikki, jotka marsua olimme pelastamassa, nimesimme marsun Karkuriksi. Nimi Karkuri tulee siitä, että kun marsua yritettiin saada kiinni, se juoksi koko ajan pakoon eli karkasi. Marsulla on nyt hyvä koti ja se on turvassa.

Kirjoittajat: Aino ja Mariel

Kuvat: Aino ja Veronika

Toivoisimme, että et kopioisi kuviamme.